Kalle laskee virkkuukoukun kädestään ja päättelee työnsä. Sitten vain revontulipipo valmiiden pinoon. Samasta revontuliaiheesta on jo lapasia ja kaulaliinoja. Nämä pitävät lämpimänä, tuumii Kalle ja aloittaa uuden pipon virkkaamisen.
“Tosi kivat nuo värit”, huokaisee kutoja Maarit viereisen pöydän äärestä ihailevasti. “Kiitos”, hymyilee Kalle iloisena. Pipot ovat tehneet kauppansa. Helsingin seudun hipsterit ja skeittaajat ovat löytäneet pipot ja ostaneet kavereilleenkin.
“Hyvä, että nämä ovat niin hyvin näkyvillä tuolla Muorin kahvilan puolella, tulee lisää asiakkaita”, tuumaa Maarit, jolla on tekeillä Lappi-aiheinen villapaita. Valmistuttuaan sekin lähtisi kahvilan puolelle myyntiin.
Maarit värjäsi lankoja jo kesällä kasviväreillä. Tulisi hyvää laatua ja ekologisesti vielä, hän miettii hyväntuulisena. Pitää sitten ennen kotiinlähtöä vielä täyttää työtunnit Tuntinettiin. On se kyllä kätevämpi kuin paperilista, miettii Maarit.
Hyvä, että tuo Kalle hoiti meille ne tunnukset, Maarit pohtii ja jatkaa kutomista. “Laitanko jotain musiikkia?”, kysyy Kalle. On Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. “Joo, laita vaan, musiikki piristää”, huikkaa kutoja Samu muiden nyökkäillessä.
Kalle etsii soittolistoistaan joululauluja. On hanget korkeat nietokset tuntuu sopivalta, onhan lunta tullut jo mukavasti. Koko neulepajan väki hyräilee mukana. Huomenna pitäisi varmistaa, että kahvilassa on liinoja, pipoja ja lapasia. Ja kaulaliinoja.
Täydennystä kaivataan, koska lämpimät ja iloisenväriset neuleet tekevät kauppansa, Maaritin villapaidat samoin. Neulepajalla aherretaan illan hämärtyessä ulkona, samalla joululauluja kuunnellen. Jean Sibelius oli jouluihminen ja kirjoitti useita joululauluja.
On meillä täällä viihtyisää, miettii Kalle ja vilkaisee ikkunasta, kuinka lumihiutaleet leijailevat ulkona. Samaan aikaan alkaa soida En etsi valtaa, loistoa. Näistähän voisi tehdä oman soittolistan, Kalle keksii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti