“Postikonttoriin kaivataan apua, postikonttoriin kaivataan apua” kuuluu kovaäänisestä.
Tonttu Tomera säpsähtää Palkkatoimistossaan, ja yrittää soittaa Postikonttoriin, mutta siellä tuuttaa varattua. “Miten siellä tähän aikaan voi olla hätänä? Ja miten kaikki linjat on varattuina?”
Eipä taida muu olla avuksi, kuin napata huopikkaat pöydän alta jalkaan ja suunnata kohti Postikonttoria.
“Mikä täällä on hätänä?” Tonttu Tomera huudahtaa oven aukaistessaan.
Postitonttu Pete kiiruhtaa Tonttu Tomeraa vastaan. “Meillä on leimasimen muste loppu, ja ylihuomenna pitää olla kotimaan posti viimeistään liikenteessä. Emme voi sitä enää siitä lykätä, että kirjeet löytävät perille. Tietääköhän kukaan, missä sitä on?”, kysyy Posti-Pete.
Tonttu Tomera kurtistaa kulmiaan: “Nyt kyllä pahan pistit, miten se voi olla loppu?” “Tänä vuonna on tullut viime vuodesta enemmän postia Joulupukille, ja Pukki on halunnut kaikkiin vastata”, selittää Postitonttu Pete. “Jaahas, se on varmaan se korona saanut ihmiset kirjoittelemaan enemmän”, toteaa Tonttu Tomera.
Samalla konttorin sisään astuu Tonttu Topakka ja Tonttu Vauhtipää, hekin ovat kuulleet avunpyynnön. “Josko me autamme etsimään mustetta?” Tonttu Topakka kysyy, ja sehän sopi Postikonttorin väelle.
Niin kaikki tontut kävivät läpi arkistokaapit, pahvilaatikot ja jokaisen hyllyn, ja sieltähän se huoneen perältä mustesäiliö nurkasta löytyi. Kallisarvoista aikaa meni pari tuntia, mutta löytyi kuin löytyikin! Hieman arvuuttelevin mielin tontut aukaisevat säiliön kannen.. “Juoksevalta näyttää!” huudahtaa Pete Postitonttu ja saa raikuvat Jes-huudot ilmoille. “Kiitos kaikille avusta!”
Tonttu Tomera suuntaa kiireen vilkkaa takaisin Palkkatoimistoon, työpöytänsä ääreen, riisuu huopikkaat jaloistaan ja puuhkaisee “Mitä minulla olikaan kesken täällä?” Hieman turhautuneena musteen etsimiseen menneestä ajasta hän aukaisee Tuntinetin, etsii Postitonttu Peten ja lisää tontulle toimenpidepyynnön:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti