Luulin olevani tehokas, kunnes kohtasin aikasyöpöt. Oletko sinä törmännyt vastaavaan? Entä odotatko lomaa enemmän kuin muuta, kenties juuri siksi?
Työpäivä alkoi aina samalla tavalla: avasin koneen, otin kupin kahvia, avasin sähköpostin ja kalenterin. Tarkistin nopeasti päivän tehtävät, suunnittelin aikataulun ja ajattelin, että nyt on hyvä flow päällä. Kaikki sujui kuin rasvattu, ainakin hetken.
Sitten huomasin, että jokin uusi työkalu tai sovellus kaipasi päivitystä tai tutustumista. Ajattelin, että tähän ei mene kuin viisi minuuttia - ja voi vaikka säästää aikaa myöhemmin. Pian olin kuitenkin uppoutunut säätämään asetuksia ja kokeilemassa ominaisuuksia, joiden vaikutusta työpäivääni en täysin ymmärtänyt. Ajatukset harhailivat, ja aika kului huomaamatta.
Keskeytykset seurasivat toisiaan: pieni sähköpostin tarkistus, nopea viesti kollegalle, pikainen nettiselailu, joka alkoi työhön liittyvästä artikkelista ja päätyi johonkin aivan muuhun. Näin työpäiväni pirstaloitui palasiksi, ja vaikka tein paljon pieniä asioita, suuri kokonaisuus tuntui jatkuvasti kasaantuvan tekemättömänä.
Päivän päätteeksi olin väsynyt, mutta ilman tunnetta, että olisin saanut mitään merkittävää aikaan. Sen sijaan tunsin, että aika oli valunut hukkaan, ja tehokkuus oli jäänyt vain haaveeksi. Tämä jatkuva aikasyöppöjen ketju oli vienyt minulta keskittymisen ja rauhan, ja siinä vaiheessa loman ajatus alkoi tuntua pelastukselta.
Onneksi opin pikkuhiljaa tunnistamaan ja rajoittamaan aikasyöppöjä, vaikka ne eivät olekaan täysin kadonneet. Opin, että tehokkuus ei tarkoita kaiken tekemistä kerralla, vaan oikeiden asioiden tekemistä silloin, kun mieli on niille valmis.
Nyt, kun kesä ja loma häämöttävät, tiedän, että tauko on enemmän kuin ansaittu. Loma, se on se hetki, jolloin voi antaa ajatusten levätä, irtautua aikasyöpöistä ja palata töihin uudella energialla, ilman aikasyöppöjen varjoa.
Mukavaa kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti