Palkka-avoimuus on noussut keskusteluun laajasti viime aikoina. Se ei ole pelkkä some-aihe tai muodikas termi vaan osa työelämän kehitystä, jossa halutaan lisätä oikeudenmukaisuutta, läpinäkyvyyttä ja tasa-arvoa palkkauksessa. Palkka-avoimuudella tarkoitetaan sitä, että palkkauksen perusteet, palkkarakenne ja mahdolliset palkkaerot ovat avoimesti saatavilla työntekijöille ja työnhakijoille siten, että kuka tahansa voi ymmärtää, miten palkka muodostuu. Tavoitteena on varmistaa, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka sukupuolesta riippumatta.
Euroopan unionin tasolla tämä keskustelu on edennyt konkreettiseksi lainsäädäntöohjelmaksi. EU hyväksyi vuonna 2023 palkka-avoimuusdirektiivin, jonka virallinen nimi on Directive (EU) 2023/970. Direktiivi pyrkii vahvistamaan palkkojen läpinäkyvyyttä ja tasa-arvoa siten, että työnhakijoilla ja työntekijöillä on oikeus tietää, miten palkat määräytyvät ja miten oma palkkataso vertautuu muihin samanarvoisiin töihin. EU-direktiivi ei vielä ole voimassa Suomessa sellaisenaan, vaan se on säädettävä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioilla on määräaika saattaa direktiivin vaatimukset osaksi omia lakejaan 7. kesäkuuta 2026 mennessä, ja Suomessa hallituksen esitysluonnoksessa on ehdotettu, että direktiivin mukaiset säädökset tulisivat voimaan 18.5.2026.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Esimerkiksi tulevassa lainsäädännössä työnantajan odotetaan kertovan palkkataso tai palkkahaarukka rekrytointiprosessin aikana tai vähintään ennen varsinaisia palkkaneuvotteluja. Työnantajat eivät saa kysyä hakijan palkkahistoriaa, mikä tarkoittaa, että aiemmat palkat eivät voi enää vaikuttaa uuden työntekijän palkkaan. Työntekijöillä voi olla oikeus saada tietoa palkkakriteereistä ja siitä, miten heidän palkkansa vertautuu muiden samanarvoisia tehtäviä tekevien palkkoihin esimerkiksi sukupuolen mukaan jaettuna. Suuremmat organisaatiot voivat joutua raportoimaan palkkaeroista myös viranomaisille, jos organisaatiossa havaitaan perustelemattomia palkkaeroja, jotka ylittävät laissa säädetyn rajan.
Direktiivi on herättänyt vilkasta keskustelua siitä, mitä se tarkoittaa käytännössä ja millaisia vaikutuksia sillä on työnantajille ja työntekijöille. On tärkeää muistaa, että direktiivi itsessään ei ole vielä voimassa oikeutta Suomessa, ja sen implementointi kansalliseen lainsäädäntöön on yhä kesken. Direktiivi ei myöskään tarkoita, että jokaisen työntekijän palkkatiedot olisivat julkisia kaikille; sen sijaan se edellyttää läpinäkyviä palkkarakenteita ja objektiviisia, sukupuolineutraaleja palkkausperusteita.
Palkka-avoimuusdirektiivin tavoitteena on kaventaa palkkaeroja ja edistää tasa-arvoa. Lisäksi monilla työpaikoilla palkka-avoimuus saattaa jo nyt olla kilpailuetu. Monet työnhakijat, erityisesti nuoremmat sukupolvet, odottavat selkeitä palkkatietoja jo ennen kuin he edes hakevat työpaikkaa. Palkka-avoimuus voi myös lisätä työntekijöiden sitoutumista ja luottamusta organisaatiota kohtaan, kun palkkaukseen liittyvät perusteet ja kehitysmahdollisuudet ovat selkeästi kommunikoituja.
On hyvä muistaa, että palkka-avoimuuden tavoitteet eivät ole uusia. Suomessa on jo voimassa tasa-arvolaki, jonka mukaan samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka, vaikka direktiivillä halutaankin tätä entisestään vahvistaa ja konkretisoida. Palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpano tuo mukanaan uusia velvollisuuksia tiedon antamiseen ja palkkarakenteiden avoimeen käsittelyyn, mutta lopulliset yksityiskohdat täsmentyvät vasta, kun direktiivi on siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Paljon puhutaan myös siitä, että palkka-avoimuus voi muuttaa rekrytointikäytäntöjä ja palkkaneuvottelukulttuuria. Kun palkkaperusteet ovat avoimesti saatavilla ja työnhakijoilla sekä työntekijöillä on oikeus ymmärtää, miten palkka muodostuu, voi siitä seurata selkeyttä, mutta myös uusia odotuksia. Työnantajien kannattaa valmistautua näihin muutoksiin hyvissä ajoin, vaikka lainsäädäntö ei ole vielä virallisesti voimassa, ja nähdä palkka-avoimuus mahdollisuutena rakentaa reilumpaa ja houkuttelevampaa työpaikkaa.
